Tervehdys, vartin katsojat. Rehellistä on, että minä en olisi hetki sitten uskonut, että pääsen tämmöistä varttia tekemään, mutta onko Helsingin pörssi kuplassa? Pohditaan tässä vartissa. Vielä reilu vuodenpäivät sitten Helsingin pörssiä vähäteltiin ja nimitettiin hesuliikkeeksi, kun se jäi niin pahasti jälkeen muista maailman pörsseistä, mutta sen jälkeen pöydäthän ovat kääntyneet aivan täydellisesti ja Helsingin pörssi raketoi lähes pystysuoraan ylöspäin. Erityisesti nousun kärjessä viime aikoina on ollut Nokia, joka on muuttunut yhtäkkiä tuloskuntoisesta verkkoyhtiöstä kuumaksi tekoälypajaksi. Helsingin pörssin menossa on ollut suorastaan vaikea pysyä mukana. Mä just hetki sitten vitsailin. Sanoin forumilla, että nykyään Helsingin pörssi tuntuu nousevan prosentin päivässä ja Nokia vähintään 6 prosenttia päivässä, niin yllättävän nopeasti Helsingin pörssin keskeiset tunnusluvut ovatkin muuttuneet. Tämä kuplavartti valittaisi tän viikon ainoaksi. Mulla on tosiaan torstaina ruotsalaisen Bure Masterin roadshow. Bure Master on yksi näistä monista ruotsalaisista sijoitusyhtiöistä. Ruotsi kun on rikas maa, niin siellä on näitä pörssilistattuja sijoitusyhtiöitä kuin sieniä sateella ihan konsanaan. Ehkä suomalaiselle tämän yhtiön tekee vähän läheisemmäksi ja mielenkiintoisemmaksi seikka, että toiseksi isompana omistajana on suomalainen varmasti monelle tuttu Sampo-ajalta Kari Stadigh, eli siis Sammon entinen konsernijohtaja. toimitusjohtaja, ja kolmantena Georg Ehrnrooth, eli siellä on jonkin verran myös Suomi-kytköksiä. Mielenkiintoinen portfolio nopeasti kasvavia yhtiöitä, mutta kuten tietysti monella pienellä pohjoismaisella yhtiöllä viime vuosina, niin tämänkään yhtiön tie ei ole selvinnyt ihan täysin kolhuitta. No, torstaina roadshow'ssa selviää lisää, mutta tosiaan siihen pitää valmistautua. Seuraava vartti ilmestyy näin näkymin sitten ensi viikolla. Tuttuun tyyliin pyydän peukut vartille, se piristää mieltä sekä algoritmeja. Helsingin pörssi on korkeammalla tasolla sitten vuoden 2000. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja rakkaalla pörssillä on monta eri indeksiversiota, mutta tässä te näette tämän useimmiten uutisissa viitatun indeksin, eli Helsingin pörssin yleisindeksi, tai HEX. Se on se, jota viime vuosina on aina naureskeltu, että se pyörii yleensä 10 000 pisteen luvun maastossa, eli siis pörssindekseillä on yleensä aina joku pisteen luku, minkä ympärillä sitten käytännössä pyöritään. Helsingin pörssi tosiaan... HEX oli käytännössä tossa kymppitonnin maastossa melkein kymmenen vuotta putkeen, mutta kuten ihan aistivaraisesti nähdä saattaa, nyt on viime aikoina noussut ihan raketin lailla ylöspäin. Sinänsä tää käppyrä voi nopeasti aiheuttaa visuaalista huolta ihmisissä, koska Helsingin pörssihän ei ole käytännössä pystynyt ylittämään noita 2000-luvun taitteen IT-kuplan tasoja, kun Nokia kävi havaittavasti kuplassa silloin takavuosina. On syntynyt sellainen tilanne, että käytännössä näillä pistetasoilla tässä. Tässä 13 000 ja 14 000 pisteen maastossa on ollut jo kaksi aiempaa kertaa semmoinen katto, mihin on kolahtanut. Ensimmäinen kerta tapahtui just ennen finanssikriisiä, kun oli semmoinen talouden voisi sanoa supersykli. Kaikki jotka liittyivät vähän raaka-aineisiin ja ylipäätään semmoiseen reaalitalouteen, niin meni ihan totaaliseen kuplaan ja sit vuorostaan räjähti, kun maailma syöksyi siitä finanssikriisiin ja lamaan. Toinen tapahtui tässä koronakuplassa. Helsingin pörssin arvostustasot venyi tosi nopeasti ja se ei sitten ollut. ei ollutkaan ihan kestävää, ja nyt ollaan kolmas kerta yrittämässä tämmöstä hyvinkin räväkkää, päättäväistä, suomalaista, sisuukasta nousua. Mä laitan tohon kysymysmerkkiä. Vasta sitten myöhemmin tiedetään jälkikäteen viisaasti, oliko tää jonkin näköinen kupla vai ei ja mikä se pääteema siinä oli, mutta on tässä semmosia kantavia teemoja ollut viime aikoina kuin esimerkiksi tekoälybuumi. Helsingin pörssin yleisindeksi on kuitenkin sellainen, että siihen ei pysty sijoittamaan minkään ETF:n kautta. Kuten mä sanoin, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, meillä on olemassa tästä indeksistä myös sitten toinen versio, OMXH25, johon kuuluu 25 vaihdetuinta osaketta. Mutta käytännössä se on mutkat suoriksi vetäen 25:n suurimman yhtiön indeksi, mitä Suomesta löytyy. Vanhin indeksirahasto löytyy Xactilta. Ei ole mitään kaupallista yhteistyötä, mutta haluan tuoda tämän esiin, koska täällä on aika epäilyksen pitkä historia. Xactin OMXH25 ETF on startattu jo vuonna 2002, ja itse asiassa sen vuosituotto, kun on osingot sijoitettu sijoitettu uudelleen, on noin kymmenen prosenttia vuodessa, ja se on sama verran kuin S&P 500 -indeksi. Eli kun aina puhutaan siitä, että suomalaiset osakkeet tuottaa jotenkin heikommin kuin amerikkalaiset, niin esimerkiksi tämä meidän lippulaiva-ETF ei näytä amerikkalaiselle mitenkään merkittävästi tässä suinkaan hävinneen. Helsingin pörssihän on ehdottomasti osinkopörssi, siinä missä vaikka Amerikan indeksit on kasvupörssejä, koska siellä yhtiöt kasvaa paljon nopeammin, ja sen takia tämä osinkojen uudelleensijoittaminen indeksi on tosi oleellista. Katsotaan tätä Xact OMXH25 ETF:ää esimerkiksi. ETF:hän on noussut jo aikaa sitten uusiin kaikkien aikojen huippuihin. Eli jos painorajoitetaan Nokian paino maksimiin 10 prosenttiin, kuten tuossa OMXH25-indeksissä tehdään, ja sijoitetaan osingot uudelleen, niin Helsingin pörssi on ollut kauan aikaa jo itse asiassa uusissa huipuissaan. Mutta ollaanko ehkä nyt vähän liiankin huipulla? Helsingin pörssin hinnoittelu on nimittäin vallan kallistunut. Tässä on kaksi käppyrää. Helsingin pörssin hinnan suhde tasearvoon tai tuttu ehkä monelle nimellä price to book. Ja sit alhaalla Helsingin pörssin operatiivista laatua kertova oman pääoman tuotto, eli kuinka paljon käytännössä massia firmat saa sille pääomalle, mitä niille on tuolla taseessa, miinus velat. Helsingin pörssi on suhteellisen pääomaraskas pörssi ja sen takia mun mielestä tasearvoon pörssin hinnan vertaaminen on edelleen ihan relevanttia. Täytyy muistaa, että Nokiakaan ei ole ihan hirveän pääomakevyt bisnes, vaikkei onkin teknologiayhtiö. Sampo vaatii aika paljon rahaa pyörittääkseen sitä vakuutusbisnestään. Nordea ei ole pääomakevyt bisnes. Tämä pankki, sehän tekee rahalle kirjaimellisesti rahaa, eli sillä on tosi paljon pääomia. Metsäyhtiöt on ihan älyttömän pääomaraskaita. Konepajoillakin, vaikka ne on muuttuneet pääomakevyemmiksi, niin ehdottomasti kyllä niillä joku paikka pitää olla, missä kasataan niitä laitteita ja näin päin pois. Eli edelleen price to book toimii Helsingin pörssin katsomiseen vallan kohtuullisesti. Price to book luku on käytännössä noussut noin puolesta toista tässä pari vuoden aikana kahteen pilkku kolmeen. Ja tässä tulee nyt vähän sama meininki kuin siinä ensimmäisessä kuvassa, missä mä näytin sitä yleisindeksiä. Eli tää on ollut semmonen... sellainen taso, mihin on käytännössä aina lyöty päätä ja sen jälkeen pörssi on korjannut alaspäin. Ja siinä on tavallaan ihan hyvä syy. Jos maksaa kirja-arvosta yli kaksi kertaa, mutta samaan aikaan Helsingin pörssiyhtiöiden oman pääoman tuotto ei ole hirveästi yli kymmentä prosenttia, niin sehän tarkoittaa käytännössä sitä, nokkela katsoja osaa laskea, että niiden tuloksista tulee maksettua jo melkein kaksikymmentä kertaa. Jos katsotaan tällä hetkellä analyytikoiden konsensusennustetta, mitä Helsingin pörssin tulos olisi vuoden päästä, niin P.E. on noin kahdeksan... 18. Se vertautuu S&P 500:aan, joka on 21, siinä missä muut eurooppalaiset osakkeet STOXX 600 -indeksiä katsoen on vain 15. Mun mielestä on ihan hyvä kysyä, että onko Helsingin pörssi oikea viiteryhmä kuitenkin nämä eurooppalaisyhtiöt, joiden kasvuprofiili on aika samanlainen vai pikemminkin nuo amerikkalaiset supermega-teknot, jotka dominoi SP500-indeksissäkin. Mun henkilökohtainen mielipide on se, että STOXX 600 on se parempi mittapuu Helsingin pörssin arvostuksille. Jos yksinkertaisesti kattois vaan tällä verrokkina, niin pitäis olla lähempänä sitä kuin S&P 500:sta eikä pikemminkin killua tuolla puolivälissä. Omapääoman tuotosta vielä kommentti. Mä yritän pitää tämän mahdollisimman selkeänä. Mä pahoittelen, tässä vartissa voi ehkä tulla joitain tämmösiä teknisiä termejä tai muuta, mitkä saattaa säikäyttää tai yllättää katsojaa, mutta koettakaa ihmeessä vaan pysyä mukana. Tosiaan tosta pääoman tuotosta vielä. Helsingin pörssin yhtiöthän eivät ole mitään vallan tuottavia. Sillon vielä kun Nokia loisti pankit vuoli kultaa ja näin. Ja näin päin pois, niin ennen finanssikriisiä, niin silloin pääomantuotto oli jopa 20 prosenttia Helsingin pörssissä. Mutta finanssikriisin jälkeen se on pyörinyt pitkään kymmenen prosentin, 13 prosentin välimaastossa, ja tällä hetkellä ennuste on, että vuoden päästä se on 13 prosenttia. Tämä 13 prosenttia on suunnilleen sama taso, mihin eurooppalaiset yhtiöt pystyy yleensäkin, ja toisaalta Yhdysvaltain S&P 500 -indeksillähän pääomantuotto on melkein 20 prosenttia, mikä kuvaa ihmisille, kuinka paljon kannattavampia amerikkalaisfirmat on. Tossakin mielessä, kun miettii, niin kyllä mielestäni Helsingin pörssin viiteryhmä on täällä Euroopassa. Euroopassa eikä tuolla Amerikassa, vaikka tällä hetkellä näyttää siltä, että Helsingin pörssi on maailman amerikkalaisin pörssi. Nyt tulee kansankielisempi mittari. Helsingin pörssin osinkotuotto on lässähtänyt nousun myötä. Ja osinkotuottohan ymmärtääkseni kertoo, kuinka monta prosenttia osinko on suhteessa siihen osakekurssiin, ja sitä voi verrata vaikka pankkitilin korkoon, jos näin haluaa kukin omassa elämässään tehdä. Helsingin pörssi tosiaan on osinkopörssi, kuten sanoin, ja vielä viime vuosina osinkotuotto on ollut jopa viittä prosenttia. Mutta nyt se on pudonnut kolmeen pistekuuteen. Amerikkalaisen yhtiöihin verraten 3,6 prosenttia edelleen tosi kova taso, mutta kuten jälleen kerran saattaa nähdä tästä kuvaajasta, 3,6 prosenttia on kolmanneksi alin taso. viimeisen 20 vuoden aikana. Ja joka kerta tähän mennessä, kaksi kertaa siis, ei ole hirveän tieteellistä, mutta kuitenkin Helsingin pörssi on kolahtanut tälle tasolle, niin se on sen jälkeen korjannut alaspäin, eli osinkotuotto on käytännössä siis lähtenyt taas uudelleen kasvamaan, kun kurssit laskee. Osinkoihinkin pelaaten siis Helsingin pörssi on käytännössä kalleimmalla tasolla johonkin pariin kymmeneen vuoteen. Hmm, mille Helsingin pörssi oikein sit altistaa? Vuosi sitten, jos olis kysynyt tämmösen kysymyksen jossain pubivisassa, niin mä veikkaisin, Veikkaan, että sieltä olisi tullut aika semmoisia katkeransuloisia humoristisia vastauksia Helsingin pörssin ominaisuuksista, mutta tällä hetkellä kun katsotaan, niin itse asiassa isoin altistava teema on tekoäly. Ehkä se vertaus amerikkalaispörsseihin ei ole sittenkään niin kaukana, kun me äsken menin vielä tuomitsemaan. Nimittäin sekä Nokiaa, Wärtsilää että Fortumia on käytännössä viime aikoina, viimeisen vuodenpäivät, ajanut erityisesti altistus tekoälylle kukin omalla tavallaan. Nokialla käytännössä piuhat kansankielisesti, Wärtsilä tuo ne voimalaitokset niiden datakeskusten viereen, että ne voi pyöriä, ja tietysti Fortumissa ihmisiä viehättää ajatus siitä, että Suomenkin tulee lopulta ihan hirveä läjä datakeskuksia, mitkä sitten kuluttaa ihan valtavasti sähköä. Kaikkea ei kuitenkaan aja ainoa teema. Toinen hyvinkin mehukas teema viime vuosina on ollut Euroopan pankkien renessanssi korkojen nousun myötä. Ja siihen altistaa Nordea, jonka paino OMXH25-indeksissä on noin 9 prosenttia. Kolmantena teemana mä vielä nostaisin konepajojen renessanssin. Siihen konepajasektoriin kuuluu siis Metso ynnä muut. Ja niiden paino yhteensä on 14 prosenttia. Huom. Wärtsilähän on konepaja, konekin on periaatteessa perinteisesti pidetty konepajana, mutta mä otin ne tästä kuitenkin erilleen. Eli toi konepajayengi sitten tällä tavalla laskettuna. laskettuna on tosiaan tuo 14 prosenttia. Kymmenen suurinta yhtiötä OMXH25-indeksissä on noin 75 prosenttia koko indeksin markkina-arvosta, eli käytännössä tämähän on hyvin keskittynyt indeksi. Helsingin pörssin nousun avaimina on tuloskasvu. Vuosien ajan tulosennusteethan käytännössä analyytikoilla vaan laski alaspäin, kaikki oli niin masentuneita, mutta ne ovat kääntyneet jyrkkään nousuun, mitä tulee tähän Helsingin pörssin 25 indeksiin. Se on tuo musta käppyrä tuossa. Erityisesti siellä vetää tietyt isot yhtiöt. Tulosyhtiöt, Wärtsilä, josta vielä kolme, neljä, viisi vuotta sitten ajateltiin, että on hyvin väsynyt yhtiö, joka tekee vähän laivamoottoreita ja voimaloita. Sen tuloskehitys on ollut aivan massiivinen ja käytännössä analyytikot odottaa, että sen tulos ampuu ainakin kuuhun asti. Fortumin tulosennusteet ovat alkaneet varovasti kääntyä matalasta sähkön hinnasta huolimatta. Ja Nordea on tehnyt oikein tasokorjauksen, kiitos korkojen nousun sekä myös omien tehostustoimien. Mikä mielenkiintoista on se, että Nokian tulosennusteet eivät ole vielä ihan hirveästi. tästä vierähtäneet mihinkään suuntaan. Analyytikot eivät ole päässeet todellakaan siihen kyytiin ihan kunnolla mukaan. Jotta Helsingin pörssin nousu voi jatkua, niin tietysti tuloskasvun pitää jatkua. Ehkä mikä se heittää tässä vähän kylmää vettä niskaan on se seikka, että Helsingin pörssin tuloskasvu on ollut viimeiset 20 vuotta kuitenkin noin 4 prosenttia vuodessa, eli ei tämä ollut historiallisesti mikään rakettikasvaja, vaikka just tällä hetkellä tulosten odotetaan kasvavaankin joku melkeinpä yli 10 prosenttia vuositasolla. Onko Helsingin pörssi kuplassa? Ei, mutta kallis se on näillä oletuksilla. Tämä on siis minun henkilökohtainen mielipiteeni Kuten tässä vartissa jo todettiin, aisti varasestikin voi nähdä, että Helsingin pörssi esimerkiksi suhteessa tasearvoonsa ja osinkotuottoonsa on 2000-luvun kalleimmilla tasoilla. Mutta me voidaan hahmottaa Helsingin pörssin käypää arvoa myös hieman tieteellisemmin. Ja sitten sen jälkeen tästä voi debatoida käytännössä ikuisesti, onko nämä oletukset realistisia vai liian pessimistisiä vai pikemminkin liian optimistisia. Pörssiyhtiöiden nykyarvohan on niiden... tulevat kassavirrat. Ja ennen kuin säikäytän katsojia lisää, niin ei tarvitse rakentaa mitään hirveän hienoja Excel-malleja, vaan me voidaan tehdä tänne hyvin yksinkertainen ikuisuuskasvuolettamus, ns. value driver -kaavalla, mistä vaikka McKinsey-veijarit usein tykkää puhua. Tähän heitetään oletuksena sisään, että paljonko pörssi kasvaa vuodessa, mikä sen pääomantuotto on, koska jos pääomantuottaa enemmän, niin silloinhan sä saavutet sen saman kasvun vähemmällä rahalla, eikö niin? Ja sitä enemmänhän sulle jää sitten varsinaista rahaa jakaa vaikka suoraan rahaosingoina. Sen lisäksi tietysti pitää vähän miettiä minkälainen pääoman kustannus sijoittajille käytännössä on eli mitä tuottoa sijoittajat suunnilleen menee siltä indeksiltä vaatimaan. Mä sparrailin eilen muutaman kollegan kanssa näitä oletuksia ja kasvuoletukseksi olen lopulta määrittänyt 4 prosenttia. 4 prosenttia on tosiaan Helsingin pörssin historian 20 vuoden kasvu. Se on myös siinä mielessä mun mielestä realistinen, että maailmantalous kasvaa nimellisesti semmoinen 4–5 prosentin välimaastossa ja monet meidän isoista yhtiöistä kasvaa nimellisesti. sitä yhtiöistä on kuitenkin täysin globaaleja. Ne eivät ole siis sidottuja Suomen heikkoon talouskasvuun tai Euroopan heikkoon talouskasvuun täysin, joten tuo 4 prosenttia on mun mielestä oikein mukava. Pääomantuotto 13 prosenttia, kuten näette siitä aiemmasta pääomantuottokäppyrästä, niin tämä on ollut suunnilleen historian taso viimeiset joku 15, kohta 20 vuotta. Tästä voi debatoida, että pystyisikö Helsingin pörssi petraamaan paljon menoa, mutta tuo on myös se taso, mikä vallitsee yleensä Euroopassa, joten mä päädyin tohon. Pääomankustannus 8,5. Jotkuthan tykkää tästä käydä ihan loputonta debattia, mutta mä päädyin tähän yksinkertaisesti niin, että ja se on se, että Saksan kymppivuotisen velkakirjan korko on siis käytännössä euroalueen riskitön korko, ja sen korko on nyt vähän päälle kolme prosenttia. Ja sitten otetaan tohon päälle vielä viiden ja puolen pinnan riskipreemio. Mikä voi olla aika paljon keskusteltavissa. Esimerkiksi Damodaran, tämä kassavirtamallien kuningas, on arvioinut Helsingin pörssin riskilisäksi tällä hetkellä noin viisi prosenttia. Toisaalta voi nähdä papereita, missä se on seitsemän, mutta sitten mä käytin myös sellaista, mä en ole itsekään siis kauppista, mutta mä olen kuullut, että siellä on olemassa tällainen ns. vehje-metodi, eli siis vedetään hihasta. Ja sitten kun mä yhdistin tämän vehjemetodin tuohon Damodaraniin ja muihin tutkimuksiin, niin mä päädyin viiteen ja puoleen. Eli tuo kasi puoli on oikein sellainen mukava mun mielestä. Mutta onko musta uhka tosi realistinen oletus? Helsingin pörssin tulos olisi vuoden päästä noin kolme ja puoli sataa, ollaan vähän anteliaita, että käytetään noita hyviä ennusteita eikä toteutuneita lukuja, niin Helsingin pörssin 25 indeksin pisteluku pitäisi olla noin 5 325, mikä on 15 prosenttia alle nykytason. Jos nää mun arvatut lukemat pitäis paikkaansa, niin Helsingin pörssin hinnoittelun pitäis olla käytännössä niin, että hinnoitellaan 15 kertaa tuloksen verran, eli P/E 15, ja osinkotuoton pitäis olla 4,3. P-luvun pitäis olla matalampi ja osinkotuoton korkeampi kuin tällä hetkellä. On täysin mahdollista, että nämä mun arviot on esimerkiksi liian varovaisia. Suuret yhtiöt Nokian kärjessä voivat muuttua rakenteellisesti nopeammin kasvaviksi. Jos tota infraa nyt tarvitaan niin älyttömästi, mitä jotkut visioi, niin sehän voi olla, että Nokia on monta kertaa isompi yhtiö vielä jossain tulevaisuuden vaiheessa. Toisekseen ne voi muuttua paljon kannattavammaksi kuin aiemmin. Tähän esimerkiksi Nordea on petrannut valtavasti kannattavuuttaan, meidän konepajat on petrannut valtavasti kannattavuuttaan viimeiset viisi vuotta. Mitä esimerkiksi jossain vaiheessa meidän isoja metsäyhtiöitä jos se yhtiöiden laamatilanne käytännössä loppui ja ne petraa ihan valtavasti. Pystyykö Nordea vaikka kirittää vielä menoa entisestään ja näin päin pois. Eli on ihan mahdollista, että Helsingin pörssiyhtiöt on muuttumassa rakenteellisesti paremmaksi, mitä mä en tässä vielä ole sillä tavalla tunnustanut. Jos uskoo tähän historialliseen kasvukiihtytykseen tekoälybuumin myötä, on nykyarvostus itse asiassa ihan ok. Ja tietysti myös tuottovaatimus voi olla matalampi. Sekin on ihan mahdollista, että sijoittajat näkee Helsingin pörssin nyt vaan paljon houkuttelevampana kuin mitä vuosi sitten vielä nähtiin. Jos lasketaan toi tuottovaatimus, eli pääoman kustannus kahdeksaan pinnaan. Ja oletetaan vaikka, että pääoman tuotto on 15 pinnaa, koska Helsingin pörssiyhtiöt on huikeita, nykyarvostus on itse asiassa ihan täydellisen oikea. Sen lisäksi mistä sijoittajaryhmistä pystyy haastamaan mun oletuksia on se, että tähän ikuisuuskasvuolettamukseen toi neljän pinnan tuloskasvu ei välttämättä nyt ole hirveän realistinen oletus lähivuosina, jos kerran analyytikotkin ennustaa jotain tyyliin 10 pinnan kasvua, eli toi on ehkä aika konservatiivinen. Kuitenkin näin yksinkertaisillakin oletuksilla mun mielestä nämä on suht realistiset. Mä oon valmis debatoimaan näistä ja pidän mielellä avoimina, jos joku toinen näkee sen asian ihan täysin eri tavalla. Mun mielestä tämäkin kertoo siitä, että Helsingin pörssi on ainakin kallis. Mutta en menisi kuitenkaan myöskään kutsumaan sitä missään nimessä kuplassa olevaksi, niin jyrkkiä tuomioita ei sentään mennä vielä jakamaan. Sen lisäksi mähän tein puoli vuotta sitten vartin tekoälyboomista, että onko se kupla vai ei, ja siinä vartissahan me tultiin lopputulokseen, että tekoäly ei vaikuta ainakaan tässä vaiheessa kuplalta mitä tulee siis. finanssimarkkinoihin, ja mun ajatukset ei oo ihan överisti muuttuneet siinä puolen vuoden aikana, niin siinäkin mielessä ois sit outoa, jos menis tuomitsemaan tän Helsingin pörssin tekoälybuumin ihan samantien överikuplaksi, mut sen voi sanoa, että eihän tää missään nimessä enää niin herkullisen näkönen pörssi ole mitä se oli vaikka vielä vuoden päivät sitten. Pitää vielä loppuun myös huomauttaa se, että nyt puhutaan Helsingin pörssistä, niin käytännössä me puhutaan näistä isoimmista yhtiöistä, jotka dominoi indeksiä. Isoissakin yhtiöissä on paljon eroja, esimerkiksi Huhtamäki. Eihän sitä nyt voi mennä missään nimessä kalliiksi haukkumaan. Se sitten, onko se arvonsa, niin se on sitten eri keskustelun aihe. Tai meidän pienyhtiöt ja keskisuuret yhtiöt, nehän mörnii vaan tuolla. Eihän ne näytä hirveän kalliilta sinänsä, joskin suorittamistasokin on vähän erilaista kuin näillä isoilla. Eli kun puhutaan Helsingin pörssin kalleudesta, niin se koskee kyllä pääosin nimenomaan näitä suuria yhtiöitä. Tämmöisiä ajatuksia tässä vartissa. Toivottavasti opit jotain uutta. Toivottavasti onnistuin selittämään asian mahdollisimman kansankielisesti ja ehkä myös kannustamaan ihmisiä toisaalta opiskelemaan lisää näitä älyttömän mielenkiintoisia asioita. Tässä on viikon meemi Midnight Rendezvous -nimimerkiltä. First North sijoittajan vappu vuonna 21 ja 26. Ennen oli vappu tuolla Kaivarissa ja nyt näyttää olevan itse asiassa rakas Kallio tuossa toisessa kuvassa, ja tappioviinaa. Kiitos meemeistä. Kiitos vartin katsomisesta kaikille. Lukekaa analyysiä, tehkää hyviä osakepoimintoja, tehkää myös hyviä osakemyyntöjä, jos myyntipaikkoja ilmenee.